Uskotko sinä Jumalaan? Kuulutko kirkkoon? Onko kuoleman toisella puolella elämää? Henkiseen elämään ja uskontoon liittyvät kysymykset ovat omassa kulttuurissamme alueita, joille harvemmin keskusteluissa mennään. Ne koetaan yksityisiksi, arkaluontoisiksi ja ehkä vaikeiksi.  Ovatko henkisyys ja uskonnollisuus edes sama asia ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat?

Wikipediassa uskonto on määritelty uskoksi ja pyhyyden kokemukseksi, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina. Monien suomalaisten uskonnollisuus ilmeneekin lähinnä siinä, että kirkossa käydään jonain juhlapyhänä, ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa. Kaikilla näillä on yhteisöllinen merkitys ja ne heijastavat jokaisessa olevaa sisäistä pyrkimystä kulkea kohti hengellistä maailmaa ja kokemusta siitä. Mutta niillä ei ole välttämättä syvällistä vaikutusta arkisen elämämme kulkuun.

Jokaisessa meissä on kaipuu syvempään henkiseen yhteyteen riippumatta siitä olemmeko me tietoisia siitä tai emme. Ehkä yksi syy siihen, miksi kirkko on eräänlaisessa kriisissä modernissa ajassa, syntyy juuri siitä, että rituaalinen ja sosiaalinen uskonnollisuus ei enää riitä. Yhä useampi haluaa henkilökohtaisen kokemuksen itsensä sisällä rauhasta, joka ylittää ymmärryksen. Kristillinen opetus kuvastaa sisäistä yhteyttä näillä sanoilla, mutta sillä on vähän tai ei ollenkaan keinoja johdattaa ihmisiä siihen.

Uskonto on kuitenkin edustanut hengen kulttuuria pitkään ja sen ulkopuolella vaihtoehdot ovat olleet vähissä. Muita vaihtoehtoja henkisyyteen on alkanut nousta pintaan, mutta ne ovat usein marginaalissa olevia ja niistäkin puhutaan vain samanhenkisten ihmisten kanssa.

Henkisyys voitaisiin varmasti kuvata monella tavalla. Itse kuvaisin sitä suorana henkilökohtaisena kokemuksena todellisesta itsestäni, hengestä, joka on ensisijainen todellisuus ja koko olemassa olomme pohja. Todellinen henkinen kulttuuri ei ole oppi tai filosofia. Se on kokemus itsemme Jumalallisesta luonteesta, joka vaikuttaa elämässämme jokaisessa hetkessä. Tietoisuus, joka on ollut kanssamme aina ja jonka kokeminen tuo aina syvenevää rakkautta ja viisautta elämäämme.

Kärsimys ja sairaus saavat alkunsa elämässämme olevasta hengen köyhyydestä. Mielen rauhaa ja kehon terveyttä on mahdotonta saavuttaa ilman todellisen sisäisen yhteyden tuomaa vakautta ja voimaa. Tarvitsemme keinoja todellisen henkisen kulttuurin esiin nostamiseksi tässä ajassa.

Ishaya sana tarkoittaa “Kristus tietoisuudelle”. Ishayoiden Ascension on valaistuneiden mestareiden Opetus, joka mahdollistaa korkeamman tietoisuuden kokemisen pysyvänä osana elämää. Ascension ei ole uskonto tai oppi, joka kertoisi, miten elää oikein. Se antaa mielelle välineen rukoukseen tai oikeaan ajatteluun tai meditaatioon, miten sen kukin haluaa sanoittaa. Harjoituksen kautta sisäinen viisaus ja rakkaus voivat yhä selkeämmin johdattaa meitä eteenpäin. Tämä on henkilökohtainen ja jokaisen sisällä tapahtuva prosessi, mutta samalla se on syvimmällä tasolla yhteisöllinen, koska se luo yhteyden siihen tietoisuuden tasoon, jossa me kaikki olemme yhteydessä ja yhtä. Kaikki hyötyvät yksilön kasvusta ja yhteisöt kukoistavat sen seurauksena.

Puhtaan hengen kokeminen omassa itsessämme on se henkisyys, jota me sydämessämme kaipaamme. Siihen on monia teitä ja Ishayat tarjoavat yhden suoran ja hyvin yksinkertaisen tavan lähestyä syvintä totuutta ja luoda toimivaa ja voimallista henkistä kulttuuria omassa elämässä kaikissa arkisissa kiireissä ja haasteissa.

Kun oma mieli ja keho ovat hengen temppelinä, voit löytää kirkon ja pyhän paikan mistä vain. Ja kuten itselleni on käynyt, olen löytänyt myös kirkoissa olevan kauneuden ja pyhyyden uudella tavalla oman sisäisen yhteyden vahvistumisen kautta. Jumala sana ei  ole enää minulle  tyhjä ja merkityksetön, niinkuin se oli aikaisemmin, vaan täyttymyksellinen ja todellinen.

Hengen voitto materiasta tarkoittaa, että ymmärtää ja kokee hengen olevan kaiken perusta ja lähde ja maali.

Nataraja